Uutissi Turuust III

Takaisin kotona Miamista. 

Tuli koettua se USA runteleva Sandy myrskykin sitten, vaikka siellä Miamissa se oli melko kepeä verrattuna New Yorkiin. Vettä satoi pari päivää taivaan täydeltä, meriveden pinta nousi metrin pari. Miami beachilläkin oli katuja osin veden alla. Palmujen oksia pitkin poikin katuja. Nämä palmut on sitten erilaisia kuin puut, kovalla tuulella se päässä oleva tupsu on kuin pensseli eli lehvät sojottaa samaan suuntaan mutta itse varsi ei paljoa taivu kuten puut taipuvat. Toisaalta näin kyllä keskeltä poikki menneitä palmuja eli se sitten ei vissiin taivu vaan katkea, on kuin Suomalainen insinööri, ei taivu eikä jousta, jököttää vaan suorana kunnes paine katkaisee sen.

Myy on sitten aktivoitunut siten ettei keittiön pöydälle voi enää jättää mitään, kaikki on työpäivän jälkeen pitkin lattia joko ehjänä tai rikottuna. Oli keksinyt aikansa kuluksi alkaa syömään sisäeteisen seinää, eli seinäpinnoite on sitten syöty - revitty pieneltä alueelta. Palan painikkeeksi oli pitänyt jyrsiä ulkoeteisen ovenpielen kulmia, siitä Miranol maalista sai varmaan pikantin maun tuon seinäpinnoitteen päälle.

Uuttissi Tuurust II

Nonni, Myy sitten veteli naamariinsa mun 2 teholasitkin. Oli poiminut ne keittiön pöydältä perjantai-illan päätteeksi jääneiden viinilasien joukosta.

Taitaa olla tällä Bernin pennulla olla silmälasifetissi, vähän kuin Elton Johnilla paitsi, että toinen vaihtaa laseja jatkuvasti ja ensimmäinen syö ne.

Jaana antoi koiralle nyrkillisen suolaa jotta oksentaisi aamupalan sekä lasin palat. Laatta lensikin kauniisti, hyvin koira osaakin oksentaa... vaikka ei olla koirakoulussa tätä temppua opeteltukaan.

Muutenkin pikkutemput on helppoa opettaa, kovasti koittaa ymmärtää ja tehdä sen mitä pyydetään paitsi ulkona kävellessä ohi ajavien autojen antaminen olla rauhassa, joka toista tekisi mieli lähteä ajamaan takaa... olisiko se ne auton lasit....? enemmän ruokaa kuin silmälaseissa ?

Uutissi Turuust

Uutissi Turuust

Myy meni sitten eilen syömään mun lukulasien toisen linssin melkein kokonaan ja jauhoi toisen sangan muodottomaksi.

Nyt on Myy saanut parafiiniöljyä, tanko parsaa yms jotta kasvikuidut nappaisivat linssin palat ja öljy liukastaisi paskan.

Sitä edellisenä päivänä se meni vessaan päivällä ja vessapaperi rullan, jonka levitti silppuna lattialle.

Pari päivää sitä ennen olimme saunassa, Jaana rupesi kuuntelemaan, että mikä ryminä siellä välikerroksessa (siis saunan päällä) on ? Nooh, Myy oli löytänyt jostain rullan roskapusseja. Rulla oli levitetty auki pitkin huoneistoa ja pienet neulahampaat tikanneet pussit reikiä täyteen ! Fine !

Siinä välissä, olisiko ollut maanantaiaamuna, olin sen kanssa aamulenkillä, muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen koira alkoi pinnistellä jotta saisi savet ulos, ei tullut mitään, mutta aloin ihmetellä että mikä kumma "narun" pätkä sillä tulee takapuolesta.... onneksi oli kakkapussit mukana, otin langasta kiinni ja sitä tuli pari kolkyt senttiä ulos ennen kuin loppui, koira huusi kun vedein narua perseestä. Sama toistui vielä pari kertaa.

No niin, syynä oli keittiön lattialla ollut räsymatto, sitähän oli niin kiva mutustaa kun maitohampaat lähteet, mutta että piti ne matonkuteet syödä ?

Tämä puuvillakuitu ei näemmä ole ruoan sulatukselle yhtä hyvä kuin muu kuitu jota aina mainostetaan, siis kuidun syömistä.

Lokakuu ja lisää ikäviä juttuja

Pitkäikäinen ystävämme, Viivi, Bernin paimenkoiramme kärsi tassuvaivoista viikkoja. 

Eläinlääkäri totesi, että tassuvaiva vaatii leikkauksen.

Leikkaus oli liikaa eläkeläisellemme.

Leikkauksen jälkeen Viivi ei enää tullut kuntoon ja nukkui pois viime perjantaina eli 28.9.2012.

Viivi osasi temppujen temput ja oli huumorintajuinen, kuten yllä näyttää kieltä ja iskee silmää !

Mutta kaikki muistavat Viivin kiltteydestä, toista niin kilttiä koiraa ei ole eikä tule.

Ja Viivihän ei kelistä välittänyt, siis kunhan EI satanut, alla olevassa kuvassa oli pakkasta varmaan -34 astetta mutta Viivi ottaa katsekontaktia ja kyselee namua...

Ja sitten hiihtoretkellä

Ja sitten Ruissalossa luontoretkeilemässä

Lukeeko tätä muka joku oikeasti

Oho. Tsekkasin googlen blogi asetuksia ja löysin seuraavaa :

Entry	Pageviews
United States	993
Finland	462
Germany	49
Russia	35
Chile	25
Japan	19
Tanzania	19
Brazil	8
United Kingdom	7
Slovenia	5

Siis mitä ihmettä...? Lukeeko tätä ja joku vielä ulkomailta huh huh...

Siis muka joku Japanistakin...? 

Täytyy alkaa asiallistamaan tätä tyyliä. Lopettaa sarkasmi. And to continue with English, I presume.

Well, anyway I believe that probably it has been Essi and Iitu being in charge of entries from US, Chile, Tanzania and UK.

But the rest of entries, this is .... interesting...

Or maybe this is just sort of bug in software which counts whatever. Might also be that my name has pop upped during Google searches and folks have simply clicked the first result, probably this is case.

Pageviews by Browsers

Entry Pageviews Chrome 19 (57%) Internet Explorer 10 (30%) Firefox 2 (6%) Safari 2 (6%)

Pageviews by Operating Systems

Entry Pageviews Windows 16 (88%) iPad 1 (5%) iPod 1 (5%)

. 

















Hockey season is started, our senior (senile? ) club has started weekly rhythm,  Wednesday and Friday mornings group of slow motion rigid but flabby (sporty) folks skate behind the puck... and stinky cloud of testosterone afloat around the rink, well, one could say it's terrible smell of gears never seen a laundry... whatever.

Ja tällä kertaa loppuun laitetaan kuva Myystä. Kuvassa n 6 v

    

So, she is Myy, serious 6 w old poppy who was that time only considering to move to our house. Now she is here and goodbye shoes... they are either bitten or dragged out to rain, this is probably due to bad smell she can't tolerate with her sensitive nose. Check the right hip, still sits on it like in the photo, no rigidity like with old hockey boys...

Turun Sanomissa ollut muistokirjoitus Isästä

Ohessa Turun Sanomissa ollut muistokirjoitus Isästä.



Levyseppä Auvo Salama

Tunnettu turkulainen ammattiyhdistysmies ja kunnallispoliitikko Auvo Salama kuoli nopeasti edenneeseen vaikeaan sairauteen 24. 7. 2012.

Hän oli syntynyt 10.3.1935 Somerolla. Auvo aloitti metallityöt ohutlevyseppänä peltisepän-liikkeessä kotipitäjässään. 1950-luvun lopulla hän muutti Turun seudulta Helsinkiin ja työskenteli Merivaara Oy:ssä, jossa hän sai myös ensimmäiset luottamustehtävänsä. Välillä työllisyystilanteen heiketessä metalliteollisuudessa Auvo kiipesi kuorma-auton rattiin ja ajeli soraa pääkaupunkiseudulla nouseviin kivikyliin. – Raha oli tiukalla ja jouduttiin ajamaan ylikuormaa autoja säästämättä. Meille kuskeille annettiinkin varsin sattuva liikanimi ”Hyrylän hävittäjät”, Auvo muisteli 50-vuotispäivänään. 

Avioiduttuaan hän palasi Turkuun  vuonna 1962. Turun metallia ravisutti tuolloin Wärtsilän ja Valmetin kuukausia kestänyt hitsareiden lakko. Vuonna 1964 hän aloitti työt Valmetin Pansion tehtaalla. Pari vuotta myöhemmin hänet valittiin tehtaan varapääluottamusmieheksi ja vuonna 1978 pääluottamusmieheksi. Siinä tehtävässä hän toimi vuoteen 1995 saakka. Auvon pitkän kokemuksen ja monipuolisten yhteyksien myötä hänet valittiin myös Valmet-konsernin henkilöstöedustajaksi. Tässä tehtävässä hän rakensi tiivistä rintamaa eri henkilöstöryhmien kesken henkilöstön uusien osallistumisjärjestelmien luomisessa ja kehittämisessä, unohtamatta koskaan Turun ja Pansion työläisten työehtojen puolustamista ja avunantoa asuntojen ja työpaikkojen järjestämisessä. 

Auvo valittiin vuonna 1971 Turun metallityöväen ammattiosasto 49:n puheenjohtajaksi metallin valtakunnallisen lakkokamppailun nostaessa nuoria työläisiä ammattiyhdistystoiminnan avainpaikoille. Samana vuonna hänet valittiin myös Metallityöväen liiton valtuustoon. Liiton suurimman ammattiosaston, Metalli 49:n puheenjohtajana Auvo toimi 20 vuotta. Hänen johdollaan ammattiosastosta kehittyi satojen erikokoisten työpaikkojen työläisten yhdysside, yli 9000 jäsenen alueellinen ja valtakunnallinen vaikuttaja, jonka esimerkkiä seurattiin ammattialarajojen yli. Omatoimisuus ja suora vaikuttaminen olivat Auvon korostamat toimintaperiaatteet.

Auvo Salama teki poikkeuksellisen pitkän ja merkittävän uran myös kunnallispolitiikassa. Hän toimi Turun kaupunginhallituksen jäsenenä SKP/SKDL:n ja Vasemmistoliiton edustajana vuosina 1977 – 2000. Kunnallisissa luottamustehtävissä Auvoa arvostettiin yli puoluerajojen.

Auvo Salama oli näkyvä vaikuttaja myös Suomelle ja Turun seudulle elintärkeän idänkaupan ja Turku-Pietari-yhteyksien kehittämisessä. Hänen kädenjälki näkyy edelleenkin Turun kauppakorkeakoulu Pan-Eurooppa Instituutin olemassaolona ja toimintana. Aloitteen idänkaupan tutkimus- ja koulutusyksikön perustamisesta Turkuun Salama teki syyskuussa 1985 pidetyssä seminaarissa, jonka järjesti Metalli 49 yhteistyössä Turun kauppakamarin kanssa. Salama teki sitkeästi työtä yritysten ja Turun kaupungin mukaan saamiseksi hankkeen rahoituksen turvaamiseksi. Itäkaupan tutkimus- ja koulutuskeskus aloitti toimintansa vuonna 1987. Marraskuussa instituutti (PEI) juhlii 25-vuotitaivaltaan.

Työtovereiden mielissä Auvo muistetaan periaatteellisena ja oikeudenmukaisena ammattiyhdistysmiehenä. Häntä jäivät kaipaamaan Sirpa-vaimo, lapset ja lastenlapset sekä lukuisa joukko ystäviä ja työ- ja järjestötovereita.

Kari Vesasto
Jyrki Yrttiaho

Kirjoittajat ovat Auvo Salaman pitkäaikaisia työtovereita ja ystäviä.

Elokuuta, siis loppua

Näin se elokuu lähenee loppua.

Kävimme tänään katsomassa Expendables rainan. Taitaa tuo sana raina jäädä mahdolliselle nuoremmalle lukijalle epäselväksi.

Eli raina oli vuonna mummo käytetty lyhyehkön filmin tyyppinen eli max jotain 10 ruutua tai kuvaa oleva raina eli pätkä filmi nauhaa. Se laitettiin "dia projektoriin" eli laitteseen joka oli hiukan kaasugrilliä pienempi härpäke jossa oli valolähde. Filminauhaa vedettiin linssin edestä. Ja kuvat heijastuivat seinälle. Samalla uskonnon opetteja (siis niillä tunneilla tätä käytettiin....) kertoi mitä israelin kansalle tapahtui. Milloin hemmo hakkasi kepukalla kivestä vettä, joskus taas joku hiihti nanoplankatuilla tossuilla järven yli, tai puhui palavalle pensaalle.

Tässä kesällä sanan säilää käytettiin uskonnon opettamisen puolesta ja vastaan. Minusta uskontoa kannattaa opettaa, kuinka paljon, siihen en ota kantaa. Mutta tunnustuksellisen uskonnon opetuksen opettamisen, ainakin siten kuin mullla oli, kannalla en ole. Olen sen kannalla, että kerrottaisiin näistä uskonnoista. Ja tätä pääuskontoa saa minusta painottaa mutta ei siten että se nyt olisi joku erityinen totuus.

Uskonnon opetus antaa hyvän kuvan maailmasta, jos opetus on hyvin annettu. Maailmassa kaikki menee vallan kautta ja useasti vallan välineenä käytettään uskontoa. Vähintääkin siksi uskontoa pitää opettaa. Tai siis uskontoja, siis monikossa.

Istun muuten vielä ulkona, kello on vartin yli kymmen just nyt, illalla. Ja vielä tarkenee sortseissa ja paidassa. Ensi viikonloppuna sitten pilkkihaalareissa, todennäköisesti.

Niin, se Expendables, se oli äxön muuvi. Leffaan oli saatu kaikki vanhat äxön hiirout. Eli : Sylvester Stallone, Bruce Willis, Arnold Schwarzenegger, Chuck Norris, Jean-Claude van Damme, Jet Li, Dolph Lundgren ja uudempana  Jason Statham.

Ei siinä mitään juonta ollut, siis oikeasti, mutta hyvä musa ja leffa kulki kuin tauti. Ei jääty ihmettelemään mitään ihmissuhde draamaa tai muuta action movieen kuulumatonta bull shittia. Vaan ammuttiin kaikki, oli syytä tai ei, siiheen riittää että on eri puolella. Ja se on painava peruste.

On muuten kumma juttu, että Arnold on asunut jenkeissä jotain 30 tai 40 vuotta mutta ei osaa puhua englantia muuten kuin törkeällä aksentilla. Siis jannu oli jopa Kalifornia kuvernööri tai jotain mutta ei viittinyt opetella puhumaan englantia. Puhuu kuin telakan runko-osaston työnjohtaja ja tässä ei ole tarkoitus arvostella työnjohtajaa vaan päinvastoin kehua hänen kielitaitoaan, puhuu yhtä hyvin Arnold, ex kuvernööri !

Juu juu, taitaa olla paras mennä sisälle nyt. Alkaa olla hyttyskonsentraatio ilmassa liian suuri sortseissa plokia kirjoittavalle.

Läppäri kiinni, ja Viivi ja Myy sisään, siis koirat.

Isän muistokirjoitus

Isäni hautajaisissa pitämäni muistopuhe:.

Auvon keuhkosyöpä todettiin tuossa viime vuoden marraskuussa ja diagnoosi tehtiin niin myöhään ettei leikkaus enää ollut mahdollista.

Hänelle kuitenkin räätälöitiin syöpähoito, mutta muutamaa päivää ennen hoidon aloittamista Isä sairastui kuumetautiin jonka johdosta hänen kuntonsa heikkeni niin ettei hoitoa silloin voitu aloittaa.

Isän kunto heikkeni ja vahvistui mutta ei kuitenkaan vahvistunut siten, että syöpähoito olisi voitu aloittaa. 

Alkutalvesta TYKSissä todettiin, että heillä ei ole keinoja Isää auttaa.

Isä sai sitten siirron Karinakotiin Hirvensaloon.

Karinakodissa Isän kunto vaihteli kunnes heinäkuun lopulla kunto kääntyi huonompaan suuntaan ja parin päivän päästä hän nukkui rauhallisesti pois.

Vaikka kuolema on epätoivottu ja pelottava, se on portti pois kivuista ja syövän runtelemasta kehosta, se on portti eteenpäin, mihin kukin sitten itse uskomme.

Ja äidille kiitokset jaksamisesta Isän vierelle kaikki nämä eri sairauksien takia vietetyt vuodet.

Muistan Isän kanssa tehdyt kalareissut, olen ollut silloin nuorimmillani jotain 6 tai 7 vuotias. Ne retket olivat aina kesän huippua. Siltä ajalta, siis aivan lapsuudesta, en oikeastaan muuta muistakaan kuin nämä Isän kanssa tehdyt reissut.

Muistan kuinka Isä opetti kalanperkuun, oikea oppisen naulaamisen ja kontkaamisen. Autolla ajamisen taidon, varsinkin liukkaan kelin ajamisen. Muistan opetuksia sieltä ja täältä.

Muistan Isän tehneen aina asiat itse, hän korjasi autot, korjasi huonekalut, muurasi savupiiput, maalasi ja nikkaroi. Näissä remonttihommissakin Isä oli aivan tinkimätön, asioiden oli oltava aivan oikein ennen kuin jatketaan eteenpäin, eli koolaukset vatupassissa, listat jiirissä ja naulat hakattu kauniisti sisään, ei mitään sinne päin tekemistä.

Muistanpa senkin, että aina jotakin yhdessä tekiessämme oli hän aina oikeassa ja minä väärässä, siis jos olin eri  mieltä kuin hän.

Näin jälkeenpäin muistellen ymmärrän, että varmasti koko lapsuutemme oli perheessämme taloudellisesti erittäin tiukkaa, mutta enpä muista sen näkyneen koskaan missään, siis silloin lapsuudessa. Enkä tiedä millä Isä ja Äiti kaiken aina rahoittivat. Millä ne mankat ja levysoittimet ostettiin. Kun ei nytkään tahdo edes omat rahat riittää…

Muistan Isän aina pyytettömästi auttaneen kaikkia, tässäkin huoneessa ei liene ketään sukulaista, tuttavaa tai hänen aikalaistaan, jota hän ei olisi auttanut työpaikan, asunnon tms saamisessa. Ja Isä EI koskaan, ei koskaan pyytänyt keneltäkään mitään. 

Tämä ehkäpä kuvaa hyvin Isän kuvaa, aina valmis auttamaan. Ja tekemään sen minkä muut haluavat tehtävän, mutta eivät ole itse valmiita sitä haastetta ottamaan.

En muista Isän koskaan ketään arvostelleen tai haukkuneen, vaikka minkälaista vääryyttä olisi koettu niin hän oli aina objektiivinen. Ja halusi, että asiat menevät sääntöjen mukaan, ei mitään oikaisua.

En muista Isän minuakaan koskaan arvostelleen vaikka mitä töppöilyjä tein, hän osasi asettaa asiat oikeaan kontekstiin ja sen kautta antaa palautteen, palautteen substanssistahan riippuu miten se palaute vastaan otetaan. 

Sen tiedän, että jos jollakin muutamalla adjektiivilla Isää kuvaisin, aloittaisin vaatimattomuudesta, siis hän jos kuka oli vaatimattomista vaatimattomin. Ja jatkaisin listaa, rehellisyydellä, oikeudenmukaisuudella, tinkimättämyys oikean asian edessä, sitkeys jne.

Muistan Isän myös olleen tiukka kun oli kyseessä periaattelliset asiat, kuten olin ehkä jotain 16 v kun olisin halunnut erota kirkosta, silloin piti olla 18 v jotta voisi erota kirkosta, muuta vanhempien luvalla jo 16 v olisi voinut erota kirkosta. Siis Isä tiukasti lmoitti, että erota saa, mutta silloin kun sen voi tehdä itse, hän ei sellaisia papereita tee.

Muistan myös Isälle harkitsevani hakeutumista siviilipalvelukseen, tähän hän totesi että ei käy, joka mies käy armejan, vaikkei muuta varten niin siihen että voi ottaa kiväärin käteen kun vallankumous alkaa… tämä lienee osoitus Isän huumorista.

Tälläistähän oli Isän huumori. Sarkastista mutta hyväntahtoista.

Omasta työurastani saan Isää kiittää. Siis siis, että lopuksi hankkiuduin tekniselle alalle, josta olen oman paikkani löytänyt. 

Ja työntekemisen mallina Isä on minulle ollut, en sitä varmasti nuorempana ymmärtänyt tai sisäistänyt, mutta nyt oikein hyvin ymmärän.

En tiedä paljoakaan Isän työurasta tai miten hän työssään, yhdistystoiminassa tai luottamustoimissa toimi. 


Elit ahkeran elämän, jätit muiston, kauniin ja lämpimän. Elämää eivät ole päivät, jotka ovat menneet, vaan hetket, jotka muistetaan.

Elokuuta 2012

Olympialaiset ovat sitten alkaneet, vai pitääkö sanoa on alkaneet...? kuka näistä tietää ?

Loma on ohi ja työt alkaneet.

Essi lähtenyt afrikkaan.

Kaikkea tapahtuu. Kotiin ostettu polyrottinkipuutarhakalustesarja, hieno yhdyssana, toivottavasti kalustesarjakin, toivottavasti.

Onkohan kiinassa keksitty joku polyrottinkineulomakone jolla pikkukiinalaiset näitä kalusteita päällystävät polypuun kuidulla.Voihan se olla, että se polypuukin siellä kiinassa kasvaa, euroopassa ei ole näkynyt. Meillökin kotona on tämän polypuun oksistossa kasvavia eläimiä eli pölypunkkeja.

Heinäkuun loppua

Se on sitten heinäkuun 29. päivä.

Ja viime blogin jälkeen on sitten tapahtuma, siis surullinen, isä kuoli viime tiistaina keuhkosyövän runtelemana.

Viimeiset päivät menivät jonkinasteisen tiedottumuuden merkeissä. Ja toisaalta kivut alkoivat olla aivan jatkuvaa ja mitkään kipulaastarit eivät enää auttaneet.

Joten sen puolesta sitä voisi sanoa, että poislähtö oli sopiva, jos niin voisi sanoa, ettei tarvinnut kärsiä pidempään kipujen kanssa.

Kuten äiti sanoi : "enää en pelkää kuolemaa, se ei ollut ruma eikä pelottava vaan rauhallinen ja kaunis poisnukkuminen".

Heinäkuuta 2012

Tervehdys lukijat !


Suomen suvi on taas parhaimillaan, ulkona tarkenee ilman pitkiä kalsareita. Hienoa.


Kesälomalla ollaan, mikäs tämäkin passiivi muoto oikein oli, jo alakoulun ainekirjoituksessa olisi tullut turpiin tälläisestä löysästä kielenkäytöstä.


Eräs toinenkin asia riepoo, meilläkin näkyy tämä Plus TV paketti, siis maksan siitä jotain 30 egee kuussa, sekä kaikki kanavat mitä antennilla näkyy, eli siis jotain 30 tai en minä tiedä enkä jaksa laskea. Mutta kesällä kun on lomalla ja haluaisi vaikka katsoa leffan niiltä kanavilta, joista siis maksan mielestäni ihan hemmitisti, niin ei sieltä mitään näy. Tai siis näkyy jotain mother f.. shittiä. Ja uusintoja. Aivan käsittämätöntä paskaa. Miksei televisiosta voisi tulla vaikka joltain kanavalta jotain muuta kuin jotain kesäuusintoja ?


Kesäuusinta ? Mikä vitun kesäuusinta  ? Ei multa kukaan ole kysynyt haluanko nähdä kesäuusinnan... ja sitten olisi edes joku oikea filmi mutta kun ne ovat yleensä joitakin b-luokan paskoja.


Siis, kyllä nämä telsun pomot saavat rahansa helpolla, 3 kuukautta vuodessa näytetään uusintoja ja halpoja, helppoa rahan tekoa.


Ja eurooppakin on joka blogin kirjoituksen aikaan tulossa aina vain vaikeammaksi, ege meinaa aina vain romahtaa. 

Kesäkuun loppua 2012

Ja tässä sitä kesäkuun loppua vietetään. Kelit on olleet täällä Abossa suhteellisen viileät, aamupalan on tainnut voida nauttia ulkona kerran, tai siis olisi voinut, pilkkihaalareissa, mutta siis aamutakissa.

Ja kotona on sitten toinen koira. otimme toisen Bernin, uusi koira on nimeltään μ. Siis Myy. Hän on luonteeltaan erittäin erilainen kuin Viivi, mutta mistäs sen tietää mihin se muuttuu. Mutta, nyt on luonnetta...

Käsittämätöntä on se ruoan määrä mitä tuollainen karvalakin kokoinen eläin syö, siis veteli pari viikkoa 1.2 litraa papanoita päivässä. Jep jep. Nyt about litran.

Käynnissä on myös potkupallon euroopan mestaruus kinkerit, miestä kuolee koko ajan kentällä. Siis jos meidän lätkäjengissä samanlaisesta kontaktista kaaduttaisiin ja kuoltaisiin niin ei me voitaisi pelata ollenkaan kun koko ajan joku olisi kuolleena kentällä kunnes huoltaja suikuttaa spray suihkeen jalkaan ja tulee kuolleista ihmeparantuminen. Hyvät sprayt.

Valtakunnantasolla persut parkuu joka asiasta. Siis ensin ollaan niin miesmäistä ja uhotaan joka asiassa-sta. Mutta nyt on jatkuvaa itkua ja hammastenkiristystä, voi voi. Ehkä kannattaisi miettiä, että jos meinaa pelata kovaa niin pitää varautua myöskin itse siihen.

Kesälomat piti aloittaa, mutta taaskin työt ne esti, ainakin alkuun, ensi viikosta kuitenkin aloitan. Vaikka sitten keskiviikkona jonkun työmatkan saksaan teenkin.

Toukokuuta 2012

Nonni, aika kuluu ja bloggaus harvenee. Minkäs teet, mutta jos ei ole insprirasuutiiota niin ei ole. Puissa on nyt lehdet ja ruohotkin on ajettu kaksi kertaa. Miten niin ajettu ... _ Enganninksihan se lienee jotain ruohon poistamista. Viime blogissa taisin mainita jotain Alienista, nyt on sitten Ridley Scottin uusi leffa Prometheus saamassa Suomen ensi+illan. Ohessa linkki traileriin http://www.youtube.com/watch?v=N0WUpsErUBA&feature=fvwrel

Tässä on sitten kotona koitettu duunata uusi grilli pihalle. Olisi varmaan ollut selkeästi järkevämpää ostaa kaupasta esivalmis grilli, niitähän eri liikkeet myyvät. Mutta piti TAAS "säästää" rahaa...

Maaliskuun loppua 2012

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi tänne jotain raapustanut. Monta kertaa aloittanut ja pari riviä laittanut, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi, ei kyllä ole nyt nytkään mitään mielessä. Mutta koitan.

Alkoi muuten juuri televisiosta Alien vs Predator, joten voi jäädä tämä bloggaus lyhyeksi kun täytyy nauttia tämä kulttuuripläjäys, olen nähnyt tämän rainan ehkä pari kertaa ja on se ihan ok. Yksi pääosan esittäjä on alkuperäisen Alienin androidi eli siis half human half machine tai jotain sellaista, senhän Alieni repi palasiksi mutta poika silti auttoi ihmisiä.

Lumet on melkeen sulaneet ja kevättä ilmassa. Eilen näin ensimmäisen kurkiauran, oli ISO, pysähdyin Skanssin kohdalla kun tulin motarilta koska siinä oli siis varmaan 50 lintua.

Tässäkin filmissä nämä tavalliset faktat on perseestä, laiva ajaa kohti Antarktista ja jengi seisoo laivan avokannella ilman lakkia ja hanskaa... oikeassa elämässä taitaisi pää jäätyä.

Siis tälläisiin detskuihin mä tartun mutta muuten juoni on ok alieneineen ja pretoreineen.

Tuli käytyä Lontoossa EEDI kokouksessa. Eli laivojen kasvihuonepäästöjen pienentämiseksi kaavailtua energiatehokkuus suunnitteluindeksia miettimässä risteilyalan epävirallisessa yhteisfoorumissa. Kyllä se koodi saadaan näillekin laivoille aikaiseksi... ja sitä kautta myöskin nämä laivat tulevat uudisrakennusten osalta pienentämään kasvihuonekaasupäästöjään sitä mukaan kun laivoja tilataan. Vähennykset astuvat voimaan asteittain alkaen vuodesta 2020 tai 2021 ja seuraava vähennys 2025-2026.

Eli ei mitään aivan radikaalia, ja tämähän koskee vain uudislaivoja. Vanhojen laivojen kanssa saa näillä näkymin ajaa niin kauan kun muuten täyttävät säännöt ja varustamo on valmis vanhaa laivaa remppaamaan ja pitämään ajokunnossa.

No nyt nää on Antarktiksella, ilman kaulaliinaa maastohousut jalassa ja pipo päässä. Joten ei siellä sitten niin kylmä olekaan. Mä luulin, että siellä on jotain miinus 50...