Nonni, nakyy se aurinkokin.
Tuli taas oltua sellaiset pari viikkoa Saksassa, tana vuonna jo 5 viikkoa siella ja vajaa viikko Englannissa ja eletaan viikkoa 11.
RNK:lla oli eilen kolmas semifinaali, vastassa oli Luvia. Meni jatkoajalle. Olin 30 sekunnin hyokkaysajan kellon kayttaja (onkohan tuo e.m. yhdyssana, saksan kielessa se ainakin olisi). Sanoin tuomareille ennen pelia etta nayttavat sitten niita torjuntoja ettei tartte arvata... jottei tarvi kenenkaan valittaa etta pelit toimitsijan tunaroinneilla ratkaistaisiin. Omasta mielesta meni ok vaikka kotijoukkue kerran huusi uutta aikaa jota en antanut ja hyokkaysaikaa oli ko tilanteesta jaljella n 3 sekuntia kun Siiri sai tehtya maalin, joten ei sitakaan mahdollisesta virhetilanteesta tullut tappiota.
Saksassa siella Papenburgissa oli jo ilmat lammenneet, paivalampotila oli n 10 astetta plussan puolella. Ruoho vihersi mutta silmut eivat viela pullistelleet.
Tarvitsisi omenapuutkin leikkausta (meinasin laittaa etta tuunausta mutta se sana tuunaus on niin suuressa suosiossa etta en sita kayta, kaikki vaan tuunaa, kai ne hoitajat jo vanhainkodissa vaippojavaihtaessaan tuunaavat hygieniaa), mutta on niin paljon lunta ettei sinne puun alle paase leikkaamaan, ei mahdu tikkaat, ei paase leikkurilla. Tietysti voisi vetaa moottorisahalla juuresta poikki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti