Jassåå, sitä alkaa olla marraskuukin taputeltu.
Flunssaa tai jotain on tässä pidellyt. Kohta jo monta viikkoa. Kävin lääkärissäkin mutta ei se mitään löytänyt. Tai sanoi, että käytä kortisonitippoja, kortisonitabletteja jne. Pysyy kuulemma vanhatkin limakalvotkin kunnossa, siis vanhan liiton miesten limakalvot, siis vanhan progediggarin.
Ja nyt sitten jatkuu tämäm blogin kirjoitus, nyt Köpiksen kentällä. Edellisen kappaleen kirjoitin kellarissa...
Vielä olisi tunti boardaukseen. Ja jotain 2 tai 3 takana...
Täällä täysi jouluhässäkkä päällä. Valot sun muut tontut kaivettu esille.
Ja koneen laskeutuessa oli kiitoratojen välissäkin kuusi kannettuna valoilla.
Mikäs siinä.
Euroopan unioni kärvistelee kriisissä. Ranska on viittä vaille kuralla. Ja Saksa luulee olevansa kova luu, tai nooh, kyllä se onkin. Se mikä on naurettavaa on tämä Suomen asenne. Luullaan että ollaan jotenkin vahvoilla. Yksi pahempi moka ja alas tullaan kuin kivi. Juuri siten kävi 90 luvun alussa. Ja nämä kaiken maailman persu tietäjät luulevat Suomen olevan jotenkin tämän kriisin ulkopuolella tai vahvoilla... huh huh... jos, toivottavasti ei, kyyti käy kylmäksi, se käy tosi kylmäksi ja juuri näille peruspersuille varsinkin eli niille palkansaajille joiden elanto on kiinni PERUSteollisuudesta. Sen vienti loppuu kuin seinään.
Siinä sitä sitten ihmetellään.
