Juu-u, toukokuu.
Aika kuluu ja kevat tuli. Ja melkein kesa jo. Puissa lehdet ja pihalla voikukat. Ruohonleikkuri kaivettu katoksesta ja korkattu talle kesalle.
Lamminta on. Paata sarkee. Kesa ?
Kirsikka ja luumu kukkii. Ja kohta omena.
Pihalla olisi hommia vaikka kuinka. Mutta on saamaton olo. Viivi osaa ottaa rennosti, ei valita vaikka voikukka rehottaa, rehottaa itse vain olohuoneen lattialla kylki havunneulasissa ja jalat satkii unessa.
Eika tasta kirjoittamisestakaan mitaan tule, tekstin joutuu siivoamaan koko ajan koska ruudulle tulee vain angstista paskaa. Yritan uudelleen uudestaan. Hetken paasta. Josko sitten. Sormet olisi jo paremmassa hapessa naputtelemaan jotain lennokkaampaa. Saa nahda. Toivottavasti.
