Kuten on tainnut edellisista blogeista kayda ilmi, "suomalainen" holmoys ei todellakaan saa minulta arvostusta. Pain vastoin, suomessa holmoa on tama "kaikki kiekon perassa meininki", eli siis tarkoittaa sita: kun suomessa joku keksii jotain niin koko kansa painaa sokeana perassa.
Ja tama toteutuu ihan kaikessa. Esimerkeista voisi kirjoittaa monta kirjaa.
Nyt kesalla on radiosta tullut monasti Ismo Alangon biisi: Kun suomi putos puusta.
Sen biisin sanat on kylla niin hyvat ja sopivat.
hölmistynyt ihmislapsi vaihtoi oljet parkettiin
hikisiltä poskipäiltä räkä valuu minne lie
Koskenkorva körttikansan nirvanaan vie
Miten sen paremmin sanoisi ?
Karjalainen kierosilmä katsoi näyttöpäätteeseen
Litmaskunto osti pullon Beaujoilais'ta murheeseen
savolainen juniori acid haussiin män'
pohjiks veti pontikkaa ja päälle enemmän
Aivan.
Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä
ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä
kun Suomi putos puusta maito oli milkkiä
pilkkisaalis pakasteita, yöt blackiä
kun Suomi putos puusta kaikki kävi kovin äkkiä
Tassa on koko asian ydin. Kaikki tiivistettyna
Suo, kuokka ja Jussi
Martti Luther ja muovipussi
Saksa ja Ruotsi ja Venäjä huokas
kuin yhdestä suusta
kun Suomi putos puusta
Ja kaikki taas saman asian peraan juoksemaan...
Kun Suomi putos puusta aikarauta näytti seitsemää
kahdeksalta jalka poikki tasoelinkisoihin
toinen jalka navetassa, toinen tenniskentällä
toinen käsi utareella, toinen kaukosäätimellä
Ismo on aivan asian ytimessa !
Metsäläinen mielikieli vatkaa suuta suurempaa
savusaunan pimeydessä datanomin onni saa
Hämäläisen Veijo kääntää kiinalaista pizzaa
Kolumbuksen hansaherkun nimiin vääntää risukimpun
Aivan.